Asiantuntijoiden vieraskynä. Kirjoittajat: Iida-Maria Koskela ja Riikka Paloniemi (Suomen ympäristökeskus)

 

Luonto on monipuolinen oppimisympäristö, jota kannattaa hyödyntää päiväkodeissa ja kouluissa useista syistä. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelmien mukaan päiväkodeilla ja kouluilla on tärkeä tehtävä edistää kestävän tulevaisuuden rakentamista ja auttaa lapsia ymmärtämään luonnon ja elinvoimaisten ekosysteemien välttämättömyys ihmisille (Opetushallitus 2016; Opetushallitus 2014). Lasten ja nuorten luontosuhteen tukeminen ja vahvistaminen edistävät näiden tavoitteiden saavuttamista (Paulus, 2016). Omat luontohavainnot auttavat ymmärtämään luonnonilmiöitä ja -kiertoa, ja omakohtaiset kokemukset herättävät kiinnostuksen luontoa ja sen suojelua kohtaan. Tutkimusten mukaan lapsuuden luontokokemuksilla ja positiivisella luontosuhteella on vaikutusta kestävään elämäntapaan sitoutumiselle (Chawla & Cushing, 2007; Evans ym. 2018).

Luonto edistää terveyttä ja tukee oppimista

Nykyisin iso osa suomalaisista asuu kaupungeissa ja luonto ei välttämättä ole enää läsnä jokapäiväisessä arjessa. Luontokontaktit kuitenkin tukevat kokonaisvaltaisesti ihmisten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia (Bird, 2007). Kaupungistumisen ja muuttuneiden elintapojen myötä ihmisten mikrobisto ja immuunipuolustus ovat muuttuneet, millä vaikuttaa olevan yhteys kroonisten, tarttumattomien tulehdustautien syntyyn (Haahtela ym. 2017). Terveyden biodiversiteettihypoteesin mukaan monipuoliset luontokontaktit vahvistavat ihmisen immuunipuolustusta ja ehkäisevät tulehdusperäisten tautien syntyä (em.). Luonnossa oleminen myös rauhoittaa ja virkistää, lisää koettua hyvinvointia sekä laskee stressitasoa (Korpela ym. 2014; Tyrväinen ym. 2014)

Luonto on kuitenkin ennen kaikkea erinomainen oppimisympäristö, joka mahdollistaa monipuoliset oppimiskokemukset eri pedagogiikkoja hyödyntäen. Luonto-oppiminen tukee sosio-emotionaalisten, kognitiivisten ja metakognitiivisten taitojen kehittymistä (Rickinson ym. 2004). Lisäksi luonto kannustaa liikkumaan ja epätasainen maasto ja luonnon omat leikkipuistot edistävät motoristen taitojen kehittymistä (Fjørtoft 2001).

Hyvä kaupunkisuunnittelu mahdollistaa luonnossa oppimisen

Kun luontoon mennään säännöllisesti, ulkona oppimisen hyödyt lasten oppimiselle, luontosuhteen kehittymiselle sekä terveydelle ovat suurimmat. Siksi on tärkeää varmistaa, että koulujen ja päiväkotien lähistöllä on metsiä, puistoja ja muita viheralueita, joissa lapset pääsevät nauttimaan luonnosta. Myös kasvien kasvattaminen ja hoito kouluissa ja päiväkodeissa tukee luontokontaktien säännöllisyyttä ja lasten luontosuhteen kehittymistä (Laaksoharju, Rappe & Kaivola, 2012). Luonnon monipuolisten hyötyjen saavuttamiseksi onkin ensiarvoisen tärkeää kytkeä luontokontaktien lisääminen osaksi pedagogisia ratkaisuja.

Hyvin suunniteltu kaupunkiympäristö mahdollistaa luonnon hyödyntämisen päiväkotien ja koulujen arjessa. Metsää ja puistoja tulee olla päiväkotien ja koulujen lähellä ja saavutettavissa, jotta luontoa todella pystytään hyödyntämään arjessa. Pääkaupunkiseudulla päiväkodeista noin puolet sijaitsee yli 300 metrin päässä metsästä, mutta toisaalta alueen puistot täydentävät luonnon virkistysalueverkostoa varsinkin tiiviisti rakennetuilla alueilla (Paloniemi ym. 2017). Olennaiseksi nouseekin kysymys, kuinka näitä monipuolisia oppimisympäristöjä kehitetään osana kaupunkisuunnittelua. Lasten ja luonnossa oppimisen näkökulma kannattaakin ottaa suunnitteluun mukaan. Oman elinympäristönsä suunnitteluun osallistuminen lisää ulkoluokkaan tärkeän, tulevaisuuteen katsovan ja toiminnallisen ulottuvuuden.

Kohti Luontoaskel hyvinvointiin -toimintamallia

Kirjoittajat Koskela Iida-Maria ja Paloniemi Riikka työskentelevät Luontoaskel hyvinvointiin –hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on kehittää toimintamalli, joka edistää lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia terveellisen kasvipainotteisen ruokavalion sekä monipuolisten luontokontaktien avulla. Toimintamalli pyrkii luomaan kestävän kehityksen mukaisen varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin, joka edistää lasten terveyttä, oppimisvalmiuksia ja luontosuhdetta (Opetushallitus, 2016). Päiväkoteja tuetaan omaksumaan kiertotalouden periaatteet, jotka näkyvät arjessa esimerkiksi ruokahävikin vähenemisenä, kompostoimisena sekä viljelylaarien käyttönä. Luontoaskel hyvinvointiin perustuu Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (Opetushallitus, 2016) sekä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositukseen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2018). Hanke on Sitran rahoittaman ja sitä toteuttavat SYKE, THL ja Luke.

 

Lähteet:

Bird, W. 2007: Natural Thinking – Investigating the links between the Natural Environment, Biodiversity and Mental Health. http://ww2.rspb.org.uk/Images/naturalthinking_tcm9-161856.pdf

Chawla, L., & Cushing, D. F. (2007). Education for strategic environmental behavior. Environmental Education Research, 13(4), 437-452.

Evans, G. W., Otto, S., & Kaiser, F. G. (2018). Childhood Origins of Young Adult Environmental Behavior. Psychological Science, 29(5), 679-687.

Fjørtoft, I. (2001). The Natural Environment as a Playground for Children: The Impact of Outdoor Play Activities in Pre-Primary School Children. Early Childhood Education Journal, 29(2), 111-117.

Haahtela, T. ym. (2017). Luontoaskel tarttumattomien tulehdustautien torjumiseksi. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim, 133(1), 19-26. https://www.duodecimlehti.fi/duo13480.

Korpela K., Borodulin K., Neuvonen M., Paronen O., .Tyrväinen L. 2014. Analyzing the mediators between nature-based outdoor recreation and emotional well-being. Journal of Environmental Psychology 37: 1-7.

Laaksoharju, T., Rappe, E. & Kaivola, T. (2012). Garden affordances for social learning, play, and for building nature-child relationship. Urban Forestry and Urban Greening, 11(2), 195-203.

Opetushallitus (2016). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf.

Opetushallitus (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Paloniemi, R., Tiitu, M., Viinikka, A., Vikström, S., Furman, E. (2017) Luonto edistämään terveyttä myös kaupungissa. SYKE Policy Brief.

Paulus, S. C. (2016). Exploring a pluralist understanding of learning for sustainability and its implications for outdoor education practice. Journal of Adventure Education and Outdoor Learning, 16(2), 117-130.

Rickinson, M. ym. (2004). A review of research on outdoor learning. https://www.field-studies-council.org/media/268859/2004_a_review_of_research_on_outdoor_learning.pdf.

Tyrväinen L., Ojala A., Korpela K., Lanki T., Tsunetsugu Y., Kagawad T. 2014. The influence of urban green environments on stress relief measures: A field experiment. Journal of Environmental Psychology. 38: 1-9.

 

Kuva: FEE Suomi